Liikkuvien työkoneiden klusteri sai alkunsa nelisen vuotta sitten. Yritysten ja tutkimuksen tiivis yhteispeli on toimialalle ensiarvoisen tärkeää. Se saa nyt käytännönläheisen muotonsa vuosittain päivittyvässä liikkuvien koneiden tiekartassa.
Miksi yhteinen tiekartta tehtiin?
Tiekartta sisältää kaksi erilaista näkymää: sekä teollisuuden että tutkimuksen näkökulmat liikkuvien työkoneiden tulevaisuuteen. Työ lähti liikkeelle teollisuusvetoisesti. Yrityksissä on ymmärretty selkeästi se, että liikkuvien työkoneiden valmistus on valtavassa teknologiamurroksessa. Koneet sähköistyvät, niistä tulee älykkäämpiä, kertyvän datan määrä lisääntyy…
– Teollisuuden tiekartan avulla pystyimme luomaan kuvan toimialan tulevaisuuden tarpeista. Murros vaikuttaa kaikkiin koneenrakennuksen toimijoihin, ja katsoimme että meidän kannattaisi taklata haasteita yhdessä, sanoo Miika Kaski, Sandvikin Commercialization and Networks Lead.
VTT:n Harri Nieminen huomauttaa, että innovaatioiden kehittäminen on usein hyvin pistemäistä, projektien ympärillä tapahtuvaa toimintaa, joka on vailla isoa yhteistä tavoitetta.
– Liikkuvien työkoneiden klusteria valmistellessamme totesimme, että olemme systeemisten ongelmien äärellä, ja se vaatii systeemistä lähestymistapaa. Siihen tarvittiin ohjaava lanka eli yhteinen tiekartta, Nieminen sanoo.
– Halusimme dokumentin, joka mahdollistaa tutkimuksen ja teknologiakehityksen jatkumoiden hahmottamisen, Kaski lisää.
Liikkuvat työkoneet, niiden valmistus ja niihin liittyvät avainteknologiat ovat Suomelle tärkeitä. Toimiala on merkittävä Suomen teollisen viennin kannalta – teollisuuden ja tutkimuksen yhteistyötä tiivistämällä viennillä on myös huomattavat kasvumahdollisuudet.
Miten yritykset tekivät oman osansa tiekartasta?
Tiekarttatyön pohjaa olivat luomassa työkonevalmistajat Kalmar, Ponsse, Sandvik ja Valtra, akkujärjestelmiä toimittava Valmet Automotive (nykyisin IONCOR) sekä Tampereen yliopisto ja VTT. Yritysten työtä ryhtyi fasilitoimaan teollisuuden uudistamisen parissa VTT:llä ja Tampereen yliopistossa työskentelevä Harri Nieminen.
Ensin käytiin läpi, millaisia kokemuksia toimijoilla oli aiemmista kehityskuvioista. Sitten määriteltiin toimialan isot haasteet niin globaalilla tasolla kuin paikallisestikin. Teollisuus kuvasi, millainen on työkone tavoitevuonna, joka oli vielä tuolloin vuosi 2030.
– Liikkuvien työkoneiden klusterin sisältöryhmässä on yritysten asiantuntijoita. He lähtivät keskusteluissaan listaamaan koneenrakennuksen tulevaisuuden tarpeita. Näistä monenkeskisistä keskusteluista tiivistettiin teollisuuden tiekartta, Kaski kertoo.
– Yritysten visioissa kuvattiin ominaisuuksia, toiminnallisuuksia ja palveluja, joita työkoneeseen liittyy ja jotka halutaan saada erilaisilla teknologioilla aikaan, Nieminen sanoo.
Miten tutkijat vastasivat?
Kun yritykset saivat oman osuutensa tiekartasta valmiiksi, otettiin yhteys Tampereen yliopistoon, professori Matti Vilkkoon. Hän on automaatio- ja konetekniikan yksikön päällikkö ja toimii omien sanojensa mukaan tutkimuspuolen tiekartan työrukkasena.
Vilkko järjesti yliopistolla työpajoja, joihin osallistui useita tutkimusryhmiä eri tiedekunnista. Tavoitteena oli tehdä kuvaus tutkimuksesta, joka liittyy liikkuviin työkoneisiin. Alkutaival ei ollut helppo, mutta tutkijat ovat tottuneet yrittämään uudestaan ja uudella tavalla.
– Vähitellen löytyi yhteinen ymmärrys tiekartan muodosta, ja niinpä asia lähti rullaamaan. Yksi seuraus tiekarttatyöstä onkin ollut, että yritykset ja tutkijat ovat oppineet ymmärtämään toisiaan paremmin, Vilkko sanoo.
– Toinen tässä esille tullut asia oli, että myös eri tutkimustoimijat on hyvä saada saman pöydän ääreen, Nieminen jatkaa.
Sittemmin klusterin toimintaan ja niin muodoin myös tiekarttatyöhön on tullut uusia yrityksiä. Tiekartan tutkimuspuoleen taas on liittynyt Tampereen lisäksi muita yliopistoja: Aalto, LUT, Oulu ja Turku. Alkuvuodesta 2024 lähtien on toiminut SIX Liikkuvien työkoneiden Academic Fellows -verkosto, johon kuuluu kaksi johtavaa tutkijaa jokaisesta yliopistosta.
– Kerroin tälle verkostolle, mitä itse olin tehnyt Tampereen tiekarttaan, ja pyysin heitä tekemään saman omissa yliopistoissaan. Meillä onkin nyt akateemiselta puolelta tiekartta-aineistoa huomattavasti laajemmalta rintamalta, Vilkko kertoo.
Toimintaympäristön kehittäminen
Liikkuvien työkoneiden klusterin toimijat määrittelivät yhteenliittymän vision: vuoden 2025 loppuun mennessä Suomen olisi oltava maailman paras paikka liikkuvien työkoneiden, niiden avainteknologioiden ja palvelujen kehittämiseen. Päämäärä on realistinen, etenkin kun ottaa huomioon, että Suomessa on koko joukko maailman johtavia liikkuvien työkoneiden valmistajia.
– Mielestäni on hyvä, että tavoite on kunnianhimoinen. Se saa meidät todennäköisesti yrittämään vielä vähän enemmän ja alleviivaa myös asian kiireellisyyttä, Kaski pohtii.
Alkuun määritettiin kolme aluetta, joilla voimat kannattaisi yhdistää. Ensimmäinen on innovaatiokehitys, joka on usein raskasta ja aikaavievää. Klusteri on muodostanut yhteisen tuloskorin, jota jokainen osallinen pystyy hyödyntämään sovituin pelisäännöin.
Osaajien saatavuus todettiin toiseksi yhteistoiminnan alueeksi. Yksittäinen toimija ei juuri pysty vaikuttamaan esimerkiksi koulutusohjelmien sisältöihin tai toimialan yleiseen kiinnostavuuteen, joten yhteistyössä on tässäkin asiassa voimaa.
Sama pätee myös liikkuvien työkoneiden toimialan näkyvyyteen ja vaikuttavuuteen sekä Suomessa että maailmalla. Kun ala toimii yhteen suuntaan, sillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi sääntelyn ja politiikan kehitykseen kaikilla tasoilla.
– Tämä on maailman parhaan toimintaympäristön rakentamista Suomeen. Pyrimme siihen, että Suomi olisi se, joka näyttää liikkuvien työkoneiden toimialan suunnan globaalilla tasolla, Nieminen sanoo.
Klusterin ja tiekarttojen parhaat käytännöt
Liikkuvien työkoneiden klusteri toimii sujuvammin, kun siellä noudatetaan tiettyjä toimintaperiaatteita. Nieminen kertoo, että keskeinen ja välttämätön piirre on toiminnan fokusointi.
– Liikkuvien työkoneiden klusterissa yhteinen nimittäjä on itse työkone. Yhteistyön pohjaksi pitää löytää fokus, joka kiinnostaa osallistujia niin paljon, että kaikki ovat valmiita panostamaan tekemiseen, Nieminen sanoo.
Teollisuuden ja tutkimuksen yhteistyössä vuoropuhelun pitää ulottua läpi koko linjan. Tiekartta, jossa kehityksen suunnat kuvataan, täytyy luoda ja pitää ajan tasalla yhdessä.
– Asiat etenevät ja toteutuvat vain tekemällä, joten kaikkien pitää osallistua työhön aivan käytännön tasolla, Nieminen huomauttaa.
Kaski korostaa, että yritysvetoisessa yhteistyössä yritysten välinen hyvä luottamus on ensiarvoisen tärkeää. Ilman luottamusta ei synny avointa keskustelua.
– Kun yritykset jakavat keskenään kuvaa teknologian tulevaisuudesta, kyseessä on usein varsin sensitiivinen tieto siitä, mihin kussakin yrityksessä panostetaan ja mistä kilpailukyky tulevaisuudessa löytyy, Kaski sanoo.
Vilkko puolestaan korostaa muun muassa pitkäjänteisyyden ja fasilitoinnin merkitystä. Teollisuuden ja tutkijoiden yhteinen tiekartta tehtiin aluksi pääosin Tampereen seudun keskeisten toimijoiden voimin. Niinpä Tampereen yliopiston osuus tiekartasta on ehtinyt jalostua pidemmälle kuin myöhemmin mukaan liittyneiden yliopistojen.
– Tätä prosessia täytyy pyörittää pitempään, jotta raakadatasta tulee hyvälaatuista. Se ottaa aikansa, Vilkko toteaa.
SIX Platform of Excellence -hanke on Vilkon mukaan kiihdyttänyt teollisuuden ja tutkimuksen yhteistyön uudelleenorganisoitumista merkittävästi. Hanke on taannut rahoituksen yhteisen toiminnan fasilitointiin. Kun toimintaa ovat olleet suunnittelemassa ja ohjaamassa päätoimiset työntekijät, lopputulos on aivan toista luokkaa kuin jos töitä olisi tehty talkoilla iltaisin ja viikonloppuisin.
Mitä yhteinen tiekartta on muuttanut?
Liikkuvien työkoneiden klusteri on kestävä ja kehittyvä rakenne, joka hyödyntää useita rahoituskanavia. Tiekartta taas ohjaa klusterin toimintaa ja sitä päivitetään vuosittain. Toimintatapa on tekijöidensä näköinen ja rakennettu suomalaisten toimijoiden tarpeita vastaavaksi.
– Keskeinen tavoittelemamme elementti on uusi arvo, ei pelkästään koneiden nollapäästöisyys tai tiukentuvaan sääntelyyn mukautuminen, Nieminen sanoo.
Vilkon mukaan yksi käytännönläheisen tiekartan suurimpia etuja on, että se nopeutta ja helpottaa tutkimustiedon siirtymistä yrityksiin ja sisäistämistä siellä. Tästä on vielä matkaa valmiin tuotteen uusiin ominaisuuksiin, mutta ainakin tiekartta mahdollistaa sujuvamman liikkeellepääsyn.
– Tutkijalle tiekartta on kanava oman tutkimuksen markkinoimiseen yrityksille. Kun omat otsikot ja nimi näkyvät tiekartassa, yritysten on helpompi ottaa yhteyttä ja ryhtyä esimerkiksi valmistelemaan uutta tutkimushanketta, Vilkko kertoo.
Niemisen mukaan liikkuvien työkoneiden klusterissa – niin teollisuudessa kuin tutkimuksessakin – näkyy innostus ja valmius panostaa yhteiseen toimintaan. Osalliset ovat kokeneet, että tehdystä työstä on ollut käytännön hyötyä. Myös Kaski ja Vilkko allekirjoittavat tämän.
– Olen sitä mieltä, että Liikkuvien työkoneiden klusteri on todella raikas ja hyvä avaus. Siinä toteutuvat teollisuusvetoisuus, yhteiset tavoitteet ja tahtotila yhdessä kehittämiseen. Varsinkin tiekartta sisältää paljon uutuusarvoja, Kaski sanoo.
Sustainable Industry X
Sustainable Industry X (SIX) on suomalainen teollisuusvetoinen aloite, joka muotoilee ja toteuttaa käytännössä teollisuuden digivihreää siirtymää.
Liikkuvien työkoneiden SIX Mobile Work Machines -klusteri on osa SIX-aloitetta.
Teollisuuden ja tutkimuksen yhteinen tiekartta ohjaa klusterin toimintaa.
Business Tampere ja Tampereen yliopisto toteuttivat lokakuussa 2024 päättyneen kaksivuotisen SIX PoE -hankkeen, jossa luotiin Liikkuvien työkoneiden huippuosaamisen alusta (Platform of Excellence) ja kehitettiin sen ydintoimintoja ja -verkostoa.
Teksti: Päivi Stenroos
Commenti